Palkitsemisputki

Voin vain kuvitella miten lapsiperheen arjesta tietämättömät ihmiset reagoivat  jakamiini villiarjen kesytysvinkkeihin. Täytyy myöntää, että artikkelin otsikko Palkitsemisputki tuo myös itselleni mieleen lähinnä eläimen koulutukseen liittyvät lisämateriaalit. Olenko äiti vai eläinten kesyttäjä? Tarvitsemmeko todella mitä hulluimpia ideoita, että selviämme kunnialla eteisen maton toiselle puolelle? Kyllä vain! Seuraavaksi esittelyssä mitä mainoin Palkitsemisputki!

Käsin kosketeltavaa

Halusin kokeilla jotain sellaista palkitsemisjärjestelmää, jossa lapsi saisi sekä nähdä että tuntea konkreettisesti oman onnistumisensa. Seinällä olevat tarrataulut toimivat kyllä hyvin, etenkin kun tarrojen määrälle ja palkinnoille on asetettu selkeät tavoitemäärät. Kardemummaputkista, herneistä, strösseliputkista ja marmorikuulista sain luotua konkreettisemman hienomotoriikkaa kehittävän palkitsemisjärjestelmän.

Kouluikäiset lapset saivat omat läpinäkyvät herneputket, joihin mahtuu 26 hernettä. Eskari-ikäinen sai paksumman putken, jonka sisään mahtuu seitsemän pientä marmorikuulaa. Perheemme kuopukselle otimme käyttöön samanlaisen paksumman putken, johon mahtuu neljä isompaa marmorikuulaa.

Ideana on se, että jokaisesta sovitusta onnistumisesta saa laittaa herneen tai marmorikuulan omaan putkeen. Ja kun putki on täynnä, saa jonkun kivan palkinnon.

Tehtävän rajaus ja palkinto

Mielestäni on selkeää, kun herneen tai kuulan saa jostain tarkoin määritellystä asiasta kuten läksyjen teosta tai kitaran soittoläksyn harjoittelemisesta. Näin ollen herneen tai kuulan saa yleensä kerran päivässä. Meillä isommat lapset saavat täydestä herneputkesta viisitoista euroa.

Pienemmät lapset voivat ”ansaita” kuulansa esimerkiksi vessanpöntöllä käymisestä tai itsenäisestä pukeutumisesta. Teemaa voi vaihdella aina putken täyttyessä. Mielestäni pienten lasten palkintojen on hyvä olla konreettisia tai selkeästi rajattuja. Ainakaan meillä päiväkoti-ikäinen ei ymmärrä vielä rahan merkitystä eikä epämääräisiä palkintoja tai lupauksia.

Ennen aloittamista lapselle voi näyttää vaikkapa palkintolaatikon, josta lapsi voi valita tarran tai pienen lelun putken täyttyessä. Palkinto voi yhtä hyvin olla myös kokemuksellinen, kuten esimerkiksi yhteinen metsäretki vanhemman kanssa.

Helppoa ja mielenkiintoista

Palkitsemisputki on ollut erityisesti perheemme kouluikäisten mieleen. Läksyjen tai soittoläksyjen aloittaminen on ollut helpompaa, kun hernepurkki ja putki on nostettu jo valmiiksi pöydälle. Herneputkea voi halutessaan säilyttää vaikka kynäpenaalissa.

Vanhemmille tämä palkitsemisjärjestelmä on helppo ja vaivaton. Isommat lapset osaavat huolehtia herneputken täyttämisestä jo itse ja ilmoittavat varmasti vanhemmille, kun putki on täynnä. Samalla vanhempi voi osoittaa luottamusta lasta kohtaan ja seurata sujahtaako putkeen ylimääräisiä herneitä.

Keittiön värikoodausta

Juomamukit ja vitamiinikupit

Meidän perheen aamuhärdellissä unohtuvat usein kaksi asiaa: juominen ja vitamiinien otto. Aikaisemmin vitamiineja ja ksylitolipastilleja annettiin suoraan purkista milloin mistäkin suunnasta ojentuneelle pikkukädelle. Täytyy myöntää ettemme olleet aina tietoisia siitä kuka on saanut ja mitä. Lisäksi juomalaseja kertyi päivän aikana tiskipöydälle melkoinen määrä.

Niinpä unohdimme lasten astioiden sisustukselliset sävyt ja otimme käyttöön Ikean värikkäät muovimukit. Yksilölliset ”värikoodit” ovat auttaneet muistamaan myös maitoallergikko- lapsen juomamukin paremmin.

D-vitamiini- ja maitohappobakteeri-tabletit sujahtavat aamuisin Tigerista ostettuihin värikkäisiin pikkukuppeihin. Sävyt ovat oikeastaan lähes identtiset mukien värien kanssa. Mukit ja pikkukupit ovat keittiön sivupöydällä, ja lapset huomaavat heti onko oma värikuppi jo tyhjentynyt.

Vanhempien tehtävä

Meiltä vanhemmilta mukien ”värikoodaaminen” on vaatinut vain vähän työtä. Alussa lapset piti saada tietenkin innostumaan ja omaksumaan ”oma värinsä”. Meille on jäänyt tehtäväksi ainoastaan mukien täyttö ja huuhtelu. Sen isommat lapset osaavat tehdä jo itse.

Meidän täytyi ottaa vitamiinipurkit silmiemme alle keittiön sivupöydälle, jotta muistaisimme antaa tabletit lapsille (edes värikkäisiin kuppeihin). Ehkä jotkut vanhemmat ovat tässä asiassa fiksumpia, mutta meille kaapin oven takana olevat pillerit olivat poissa mielestä ja muistista.

 

 

Värilliset mukit ja vitamiinikupit ovat olleet perheessämme todellinen pelastus keittiön aamukaaoksen kesytyksessä. Samoja värikoodeja voisi toki käyttää vaikkapa jumppapusseissa. Tutun värinen pussi olisi helppo napata mukaan eteisen naulakosta. 

 

 

 

Ajanhallintaa

Viikkokalenteri

Kuusihenkisessä perheessä joutuu miettimään jo aika paljon ajankäyttöä ja viikko-ohjelmaa. Kuusisarakkeinen perinteinen seinäkalenteri on meille tärkeä arjen kokonaiskuvan näyttäjä.  Lisäksi käytämme mieheni kanssa Family Wall– nimistä mobiilisovellusta, jonka kalenteri synkronoituu kätevästi meille molemmille. Kyseisen sovelluksen kautta pystymme jakamaan myös esimerkiksi kauppalistan ilman sanallista kommunikaatiota (apua!).

Perheemme päiväkoti- ja alakouluikäiset lapset tarvitsevat selkeämpää ja konkreettisempaa viikkokalenteria. Neuropsykiatrisia oireita omaavat pienokaisemme ovat olleet suorastaan innoissaan erilaisista seinälle laitettavista kuukausi- ja viikkokalentereista.

Kuukausikalenterin pohjan olen yksinkertaisesti tulostanut valmiista mallista kuukausi kerrallaan. Jokainen lapsi on saanut huoneensa seinälle oman kuukausikalenterin, johon on merkitty kuukauden tärkeät päivämäärät. Valmiita ”kuukausipohjia” löysin muun muassa Kolpeneen palvelukeskuksen nettisivuilta. Siellä olevat kuukausikalenteripohjat ovat mielestäni selkeitä, ja perusväritys auttaa muistamaan eri viikonpäiviä paremmin.

Viikkokalenteri sen sijaan suunniteltiin yhdessä lasten kanssa. Halusimme jokaiselle päivälle jonkun ”teemahahmon”. Esikouluikäinen lapsi oli erityisen innokkaana miettimässä viikonpäivien hahmoja.

 

Teemakuvat

Valitsimme jokaiselle päivälle myös teemavärin, joka sopi yhteen valitun kuvan kanssa. Soinnutimme ”teemakuvat” samanalkuisiksi viikonpäivien kanssa. Erityisesti päiväkoti-ikäinen lapsemme innostui seuraamaan viikonpäivien kulkua kuvien ja värien mukaan.

Maanantaina maistellaan mansikkaa

Tiistaina tipu syntyy kuorestaan

Keskiviikon kettu nousee mättäälle

Torstaina toukka kaalinlehdelle

Perjantaina pehmispilvi kohoaa, viikonlopun maisemia katsellaan

Lauantaina lapasia käytetään, ja sunnuntaina sukkasillaan levätään

Päiväkodissa tai kouluissa saatetaan käyttää viikonpäivistä ”yleisiä värejä”, jotka ovat erilaiset kuin meidän perheen viikkokalenterissa. Jos lapsella on päiväkodissa tai koulussa käytössä viikonpäivien värikoodit, niin ajattelisin että niiden olisi hyvä olla samat myös kodin viikkokalenterissa.

Keksimme hahmot ja riimit myös yleisessä käytössä oleviin viikonpäivien väreihin. Papunetistä löytyy valmiita viikkokalenteripohjia kyseisen värijaottelun mukaan.

Maanantaina toukka haukkaa lehteä

Tiistaina tuumaillaan mustikkaretkeä

Keskiviikon pilvi on vitivalkoinen

Torstaina hymyilee myyrä multainen

Perjantaina aurinko säteillään vilkuttaa ja hyvää viikonloppua toivottaa!

Lauantaina vaahtokarkit kulhoon kaadetaan

Ja sunnuntaina mansikoita kilvan maistellaan

Tärkeät päivät

Jokaisella lapsella on oma viikkokalenteri keittiön kaapin ovessa. Merkitsemme kalenteriin viikon tärkeät päivät sinitarralla kiinnitettävillä pyöreillä pahvimerkeillä.

Laitoimme viikkokalentereiden yläpuolelle nimien sijaan jokaisen lapsen valokuvan. Näin ollen pienimpikin lapsi näkee helposti oman viikkokalenterin.

Viikkokalenterin tekeminen ja tärkeiden päivien merkitseminen ei vaatinut paljoakaan työtä. Ehkä haastavinta on muistaa pysähtyä tarkastelemaan alkavaa uutta viikkoa sunnuntaina. Olemme kokeneet hyödylliseksi tarkastella tulevan viikon tapahtumia yhdessä lasten kanssa. Olemme myös laulelleet yllä olevaa lorua aamuisin päiväkotimatkalla ja pysähtyneet miettimään juuri alkavan päivän nimeä.

Olemme kokeneneet viikkokalenterin käytön erittäin hyödylliseksi etenkin erityislasten kanssa. Perheemme ”speciaalit” ajattelevat usein jopa aikuismaisesti ja kokevat asioita voimakkaasti. Päivän tapahtumista aiheutuva ”kaaos” tuntuu helpottavan huomattavasti, kun lapsi tietää ajankulun pääkohdat.

Palkitsemispussi

Viikkoraha näkyväksi

Rahanmerkitys on alkanut kiinnostaa koululaisten lisäksi esikouluikäistä lastamme. Hän on oppinut laskemaan kolikoita ja ymmärtää ainakin sen, että kymmenellä sentillä saa ”aasinpalli” nimisen karkkiparin. Halusin yhdistää viikkorahan saamisen kotitöiden tekemiseen ja yhteisten sääntöjen noudattamiseen.

Perheemme ”solmukohtia” arjen sujumisessa ovat erityisesti ruokailutilanteet, aamu- ja iltatoimet, nukkumaanmeno ja erilaiset siirtymät. Neuropsykiatriset ongelmat lisäävät vireystilan vaihteluja ja sen myötä esimerkiksi omassa sängyssä rauhoittuminen voi olla tuntikausia kestävä operaatio. Selkeät rytmit ja rutiinit eivät aina riitä. Yhdistimme ”palkitsemispussin” myös näihin ongelmakohtiin.

 

 

Pisteytimme erilaiset onnistumiset ja kotityöt pienillä rahasummilla ja asetimme ne paperille kaikkien nähtäville. Esimerkiksi sängyssä pysymisestä nukkumaan mennessä sai 50 senttiä (aivan totta, meille se on suuri saavutus!), ja ruokapöydässä pysymisestä 10 senttiä. Erilaiset pienet kotityöt kuten roskien vienti, lelujen siivous ja pyykkien lajittelu pisteytettiin myös eri tavoin. Kolikoiden tienaaminen alkoi aina lauantaina, ja ”palkka” maksettiin perjantaina.

Ideana oli se, että raha saattoi jäädä saamatta, mutta ”tienattua” rahamäärää ei otettu pois. Karkkipäivän karkkien tai peliajan poistaminen rangaistuksena oli menettämässä tehoaan, joten päätimme kokeilla välillä positiivisempaa rajojen linjausta.  

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Askartelua tai asiatyyliä

Tein lasten palkitsemispussit mustasta ja keltaisesta pahvista. Mustat pussit ja keltaiset kolikot vaikuttivat selkeiltä ja näkyivät hyvin keittiön kaapin valkoisesta ovesta. Meillä toimi parhaiten se, että vanhempi laittoi tienatun pahvikolikon paikoilleen pienempien lasten ulottumattomiin. Pikkukädet saattoivat nimittäin tyhjentää sisarusten pussit hyvin äkkiä.

Palkitsemispussit ja kolikot voi aivan hyvin myös piirtää paperille ilman sen suurempaa askartelua. Pussin yläpuolelle on mielestäni hyvä laittaa lapsen nimi tai valokuva. Olemme kokeneet hyväksi myös käydä ”pelisäännöt” asiallisesti ja lämminhenkisesti läpi ennen aloitusta.

 

Alkuinnostuksesta eteenpäin

Kaikki uudet palkitsemisjärjestelmät toimivat meillä tehokkaimmin alkuvaiheessa, jolloin ja aikuiset ovat motivoituneita ja innostuneita. Palkitsemispussit kannustivat perheemme lapsia tekemään konkreettisia asioita viikkorahan eteen. Lapset tienasivat viikkorahaa 1-4 euroa viikossa.

Ongelmaksi muodostui se, ettei meillä vanhemmilla ollut tarpeeksi kolikoita ”palkanmaksupäivänä”. Niinpä marssimme kauppaan ja vaihdoimme seteleitä melkoiseksi kolikkokasaksi. Laitoimme kolikot peltipurkkiin keittiön kaappiin. Lasten oli tärkeää saada tienaamansa rahat konkreettisina kolikoina aina perjantaina.

Erityisesti kotitöiden palkanmaksu innosti lapsia. Roskapussin vieminen nousi suosituimmaksi kotityöksi. Parhaiten palkitsemispussi toimi 6-10- vuotiaiden lasten kanssa. Alle kuusivuotias kuopus ei pystynyt vielä hahmottamaan rahan merkitystä.

Kun palkitsemispussi-järjestelmä alkoi menettää tehoaan, muutimme hieman kotitöitä ja ”palkan” suuruutta. Kolikot voisi laittaa myös suoraan vaikkapa lasipurkkeihin jolloin rahan lisääntyminen konkretisoituisi entisestään.

Meiltä vanhemmilta tämä palkitsemisjärjestelmä vaati kolikoita, motivaatiota ja järjestelmällisyyttä. Täytyy myöntää, että usein olisi tehnyt mieli tyhjentää lapsen rahapussi. Pysyimme kuitenkin alkuperäisen idean kannalla siitä, että lapsi oppisi säätelemään käyttäytymistään palkitsemisen eikä niinkään rangaistuksen kautta.

 

Villiarjen julkinen kesytys alkaa

Arjen tirehtööri?

Luulin, että lapsiperheen arkea oppii hallitsemaan vuosien saatossa. Nyt kymmenen vuoden jälkeen minusta tuntuu niin kuin arjenhallintakykyni vain kutistuisi entisestään. Olen kuitenkin oppinut jo sen, etten ole ainoa ”villiarjen” kesytyksen kanssa painiva vanhempi. On aika tuoda esille meidän perheen villiarjen kesytysvinkit.

Erityistä arkea

Perheessämme ovat päiväkoti-ikäisten ja kouluikäisten lasten parivaljakot. Lisähaastetta arkeen tuo neuropsykiatrinen ADD-painoitteinen tarkkaavaisuushäiriö. Selkeämmin sanottuna ADHD ilman ylivilkkaus-oireita. Lisäksi perheessämme esiintyy autismikirjon häiriö Aspergerin oireita.

Perheemme ”speciaalien” elämä näyttäytyy ulospäin normaalilta ja verraten rauhalliselta. Pään sisällä on kuitenkin usein kaaos, joka pahenee erityisesti arjen siirtymissä, rutiinimuutoksissa ja aistijärjestelmän kuormitustiloissa.

Neuropsykiatriset ongelmat ovat yksi syy siihen, miksi juuri meidän perhe tarvitsee luovia ratkaisuja arjen hallintaan.

Jokainen omalla tavallaan

Se mikä toimii meillä, voi olla toiselle perheelle kauhistus. Se mikä toimii tänään, ei toimi välttämättä enää huomenna. Ajattelen että luovuus, leikkimielisyys ja ”terve hulluus” ovat sallittuja elementtejä lapsiperheen arjessa. Jokainen perhe kokoaa omat selviytymiskeinonsa ruuhkavuosien puristuksessa.

Blogissa esittelemäni arjenhallintakeinot ovat omia ideoitani ellei toisin mainita. Ne ovat olleet käytössä perheessämme joko toimivina tai turhina. Kerron teille, miten ideat toteutuvat käytännön tasolla.

Villiarjen kesytys on vaativaa puuhaa, eikä se onnistu täydellisesti ehkä koskaan. Minulle on tärkeää, kun edes luulen voivani hallita sitä.