Kaikilla on joku diagnoosi?

Ajattelin ennen, että esimerkiksi ADHD/ADD tai autismikirjon häiriö Aspergerin syndrooma ovat ”ylidiagnosoituja”. Mietin paljon sitä, että onko edes lapsen edun mukaista viedä häntä tutkimuksiin tai ”hakea” hänelle diagnoosia. Nykyisin olen perusteellisesti eri mieltä.

Käsittelen seuraavaksi tarkkaavaisuushäiriötä. Autisminkirjon häiriön kuvaukseen palaan tuonnempana. ADHD/ADD on neurobiologinen aivojen toiminnan  häiriö, joka johtuu aivojen välittäjäaine dopamiiniin poikkeavasta säätelystä. Kaikilla ihmisillä dopamiinitasot vaihtelevat jonkin verran ja ne vaikuttavat muun muassa muistiin ja keskittymiskykyyn. Joku saattaa olla jopa ulkoisesti toisten ihmisten mielestä ”ihan ADHD-tyyppi”, mutta hänen dopamiinin säätelynsä voi olla täysin normaalia.

Sen sijaan aikuiset ja lapset, joilla on todellinen neurobiologinen aivojen toiminnan häiriö, kärsivät siitä etteivät heidän aivonsa välitä dopamiinia tarpeeksi paljon. Heidän on ”pakko” yrittää nostaa dopamiinitasoa itse esimerkiksi liikehtimällä tai innostumalla uusista asioista. He joutuvat tekemään erilaisia asioita ”tsempatakseen” aivojen välittäjäainetuotantoa. Heidän toimintakykynsä laskee kaiken aikaa automaattisesti, kun taas ”normaali-ihmisillä” toimintakyky laskee välillä palautuen taas ennalleen.

Ajatellaanpa vertailun vuoksi vaikkapa haiman tuottaman insuliinihormonin eritystä. Kaikilla ihmisillä verensokeritasot vaihtelevat päivän aikana, ja niiden vaikutus voi tuntua kehossa ja mielessä. Normaalisti haima tuottaa sokeria pilkkovaa insuliinia automaattisesti tarpeen mukaan. Diabetespotilailla haiman insuliinin eritys on puutteellinen tai häiriintynyt. He joutuvat turvautumaan ulkopuoliseen insuliiniin, koska heidän haimansa ei toimi normaalisti.

Voidaanko sanoa, että tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivän ihmisen dopamiinivajeesta johtuva levottomuus, häiriöherkkyys tai muistihäiriöt ovat vain osa hänen luonnettaan? Kaikkihan me olemme erilaisia? Tähän voi varmasti vastata vain henkilö, joka kärsii tarkkaavaisuushäiriöstä. Persoonallinen puuhakkuus ja dopamiinitason nostamisesta aiheutuva levottomuus voivat olla täysin eri asioita. Tämän vuoksi ajattelen, että ihmisen luonne ja persoonallisuus eivät kulje käsi kädessä aivojen neurobiologisten häiriöiden tai muiden sairauksien kanssa.

”Dopamiiniveneet”

Yllä oleva kuva kaipaa hieman selitystä. Kuva ja selitys ovat yksin vastuullani, enkä väitä niiden olevan tieteellisesti oikeita tai päteviä. Tämä on vain yksi tulkinta muiden joukossa.

Kuvassa veden pinnalla seilaavat veneet kuvastavat riittävää ja toimivaa aivojen dopamiinintuotantoa, joka ylläpitää ihmisen toimintakykyä. ”Normaali-ihmiset” seilaavat veneissään eikä heidän tarvitse tehdä erityistä työtä pysyäkseen pinnalla. Kuvan ilmapallot kuvastavat ihmisten erilaisia kykyjä ja lahjoja, kun taas narussa riippuvat kivet erilaisia taakkoja, kuten esimerkiksi huonoa perhetaustaa tai kriisejä.

Tarkkaavaisuushäiriöstä (ADHD/ADD) kärsivät ihmiset joutuvat selviytymään veden pinnalla ilman venettä. Heidän dopamiinitasonsa ei kannattele heitä, ja he joutuvat ponnistelemaan pysyäkseen vedenpinnan yläpuolella. Myös heillä on ”normaali-ihmisten” tavoin erilaisia kykyjä ja lahjoja (ilmapallot) sekä taakkoja (kivet).

Ilman venettä elävien ihmisten kivitaakat vetävät heitä helpommin vedenpinnan alapuolelle. Ajattelen, että tämän vuoksi tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivillä ihmisillä esiintyy muita ihmisiä enemmän erilaisia ongelmia, kuten masennusta, päihdeongelmia tai syrjäytymistä. He joutuvat tekemään jatkuvaa työtä pysyäkseen vedenpinnalla. Heidän lahjansa ja kykynsä saattavat ”hukkua” erilaisten elämäntaakkojen vuoksi.

Kuvassa veden pohjaan piirretyt Drugs, sex ja alcohol- pallot kuvastavat houkuttelevia ja nopeita pinnallepääsykeinoja silloin, kun kivitaakat ovat vetäneet ihmistä liian syvälle veteen. Ne antavat nopean mutta vain hetkellisen pinnalle pääsyn.

Kuvan pelastusrengas kuvastaa tarkkaavaisuushäiriön toimivaa lääkitystä, kuntoutusta tai muuta hoitoa. Pelastusrengas auttaa pysymään pinnalla ja sen avulla voi ikään kuin hengähtää jatkuvan pinnistelyn ja uimisen sijaan.

Psyykkistä ja neurologista erilaisuutta

Ihmiset ovat erilaisia. Jos ajattelen piirtämääni kuvaa, vedessä voisi olla esimerkiksi kilpauimareita, uimahyppääjiä, kellujia ja sukeltajia. Kaikilla on erilaisia pintaan kohottavia voimavaroja ja pohjaan vetäviä kivitaakkoja. Neuropsykiatrisista häiriöstä kärsivät lapset ja aikuiset joutuvat tekemään töitä pysyäkseen pinnalla. Heidän toimintansa ei ole aina osa heidän persoonallisuuttaan. Ehkä joku heistä haluaisi vain kellua hiljaa tähtitaivaan alla ainaisen pärskyttelemisen ja uimisen sijaan?