Mitä erilaista on erityislapsissa?

Missä kulkee niin sanotun normaalin ja erityislapsen raja? Ovatko kaikki ”normaalilapset” omalla tavallaan erityisiä, ja onko erityislapset vain omia ainutlaatuisia luonteitaan? Tätä aihetta pohdin muun muassa artikkeleissa Kaikilla on joku diagnoosi?  ja ADHD:n juuret kotona eikä aivoissa?.

Ajattelen lasten luonteiden olevan erillään varsinaisista neuropsykiatrisista häiriöistä. Mielestäni jokainen lapsi on erilainen ja ainutlaatuinen, mutta neuropsykiatrisen kirjon häiriöillä on olemassa yhteisiä elämää rajoittavia oireita riippumatta siitä millainen persoona lapsi on.

Meiltä on kysytty usein sitä, miten Asperger– tai ADD– diagnoosin omaavat lapsemme poikkeavat muista perheemme lapsista. Seuraavassa muutama konkreettinen esimerkki perheemme erilaisista tilanteista. Tummennetulla tekstillä on erityislastemme ajatuksia muistuttamaan siitä, ettei kukaan lapsi ei ole tahallaan hankala tai vaativa.

 

1. Erityislapset kotona

Erityislastemme kanssa täytyy olla joka sekunti aktiivisen vanhemman roolissa. Emme voi haaveilla sohvalle istahtamisesta tai kahvikupposen juomisesta. Etenkin autismikirjon häiriön omaavat lapsemme pitävät huolen siitä, että olemme aktiivisesti mukana heidän ajatuksissaan, ideoissaan, leikeissään ja touhuissaan. He puhuvat, selittävät, vaativat ja pyytävät kaiken aika kaikkea. Tätä samaa on siis myös kouluikäisten lastemme kanssa. Lasten ideat ovat usein mitä huikeimpia ja suloisimpia, mutta voimavaramme ovat rajallisia.

Kuulosuojaimet täytyy olla kokoajan käden ulottuvilla, sillä jos/kun lapsemme vaatimukset eivät toteudu, siitä alkaa usein pitkä (jopa useita tunteja kestävä) ”selkäkaarihuuto”.

”Neuronormaalit” lapsemme vaativat asioita ja saavat korkeintaan puolentunnin mittaisia uhma/huutokohtauksia. Ilmassa ei ole kuitenkaan jatkuvaa jännitettä. He saattavat leikkiä hetken yksin erillään vanhemmista. Se on aina yhtä ihmeellistä.

”Äiti minä en kestä, kun sinun ilme on vihainen. Sinä katsot kännykkää ja näyttää siltä niin kuin katoaisit jonnekin. Haluan, että sinä näytät iloiselta ja teet jotakin. Äiti, minun pitää kertoa vielä tämä asia tai unohdan sen muuten.”

 

 

2. Erityislapset ja vieraat

Erityislapsemme jännittävät usein vieraita ihmisiä/tuttaviakin etukäteen. He ovat levottomia eivätkä malttaisi odottaa ovikellon soimista. Ovikellon soitua he eivät useinkaan tervehdi tai noudata muitakaan muodollisuuksia vaan keksivät kaikenlaista tilanteeseen sopimatonta käyttäytymistä, kuten maton alle ryömiminen. Huomionhakuinen tai vetäytynyt käyttäytyminen jatkuu usein  koko vierailun ajan. Erityislapset saattavat hyppiä tai kieriä sylissämme ja vaatia meitä osallistumaan johonkin omaan uuteen ideaansa, mikä pitää toteuttaa heti. Jos/kun emme suostu pyyntöihin, on aika antaa kuulosuojaimet myös vieraille.

”Neuronormaalit” lapsemme saattavat villiintyä vieraiden aikana jännityksen lauetessa. He saattavat vaatia huomiota ja ujostella, mutta yhtäkkiä he saattavat lähteä leikkimään toisten lasten kanssa ja unohtavat meidät hetkeksi.

”Kun niiden vieraiden puhe sattuu minua korviin, varsinkin nauru. En halua leikkiä niiden lasten kanssa, kun ne sotkee juuri järjestemäni nukkekodin kuitenkin, vaikka lupaat ettei sotke. Tiedättekö, kun ne vieraat haisevat erilaiselle, jotenkin ulkoilmalle.”

 

3. Erityislapset ja matkustelu

Täytyy myöntää, että erilaiset matkat onnistuvat erityislastemme kanssa yllättävän hyvin. Erityislapsille täytyy selittää matkan vaiheet (mielellään kuvien kanssa) hyvissä ajoin ennen matkaa tai uutta tilannetta. Heille on selitettävä myös esimerkiksi lentokentällä tapahtuvat edessä olevat vaiheet. Lisäksi on huolehdittava siitä, että ruokailu- ja unirytmi pysyy myös reissussa mahdollisimman muuttumattomana.

Jos/kun rutiinien pysyvyys reissussa horjuu, on valmistauduttava huutoon ja ”jumittumisiin”. Olemme joutuneet useamman kerran poistumaan esimerkiksi ravintolasta tai bussista huudon aiheuttaman metelin vuoksi (muidenkin kuin uhmaikäisten lasten kanssa). Pahinta erityislasten jumittumisissa ja huudoissa matkustelun aikana on se, ettei ”huutokohtaus” katso todellakaan paikkaa eikä aikaa. Lapsi on saattanut odottaa koko aamun rannalle pääsyä, mutta varpaan väliin menevä hiekka pilaa kaiken, ja huuto saattaa kestää niin kauan kun hiekkaa on näköpiirissä.

”Neuronormaalien” lasten kanssa varpaiden välissä hiertävä hiekka saattaa unohtua vaikkapa uuden uimarenkaan myötä, ja vesileikit voivat alkaa.

”Se hiekka tuntuu siltä kuin se yrittäisi tappaa minua. Se ärsyttää ja hakkaa minun varpaita. En voi katsoa edes eteenpäin, kun se hiekka ahdistaa. Haluaisin kokeilla uutta uimarengasta, mutta en pysty kun minuun sattuu.”

 

Placeholder Image

4. Erityislapset ja päiväkoti/koulu

Lähteminen minne tahansa erityisesti aamulla on aina arvoitus erityislastemme kohdalla. Huolellisesta valmistautumisesta ja hyvin nukutusta yöstä huolimatta aamu saattaa olla täydellinen kaaos. Jos aivokemiat eivät ole tasapainossa syystä tai toisesta, lapsi saattaa huutaa tai jumittua totaalisesti heti herättyään. Tämä vaatii meiltä vanhemmilta fyysisiä voimia (ison potkivan lapsen pukeminen), henkisiä voimia (töistä myöhästyminen) ja organisaatiokykyä (muiden lasten auttaminen). Olemme jo oppineet sen, että uusi päivä on aina täydellinen arvoitus.

Erityisesti alle kouluikäiset ”neuronormaalit” lapsemme saavat myös toisinaan uhmakohtauksia siirtymätilanteissa.  He kuitenkin yleensä rauhoittuvat jossain vaiheessa, kuten autossa tai viimeistään päiväkodilla. Heidän uhmakohtauksensa on jotenkin selitettävissä eikä niitä tule läheskään joka päivä.

”Minä en ymmärrä sitä miksi pitää herätä juuri silloin, kun voisi nukkua. Herääminen sattuu, ja jalat ei halua kävellä. Haluan olla yksin ja rauhassa. Älä revi minua minnekään, ethän?”

 

5. Erityislapset ja kauppa

Tätä yhdistelmää käytämme erittäin harvoin. Erityislastemme kanssa täytyy olla kristallin kirkasta se, mitä kaupasta ostetaan, ja mikä on heidän tehtävänsä siellä. Hyvästä ennakoinnista huolimatta joku kaupan tuote saattaa laukaista lapsen jumittumisen, josta ainoana ulospääsynä on kaupan ovi.

”Neuronormaalit” lapsemme saavat myös uhmakohtauksia erityisesti karkkihyllyjen välissä. Joskus tilanne kuitenkin menee ohi ilman kaupasta pois lähtemistä.

”Sinä et äiti ymmärrä, että olen haaveillut juuri tuon värisistä luistimista jo pitkään. Tarvitsen luistimet, koska olet sanonut, että vanhat luistimet käyvät pieneksi. Haluan juuri nuo luistimet nyt heti!”

 

6. Erityislapset ja sairastelu

Tämä yhdistelmä on ihmeellinen vaikka tietenkin kurja. En tiedä mitä autismikirjon häiriön omaavien lastemme aivoissa tapahtuu esimerkiksi kuumeessa, mutta koko lapsen olemus muuttuu levolliseksi. Aivojen jumittumiset ja sinkoilut puuttuvat ja lapsella on hyvä olla.

”Neuronormaalit” lapsemme saattavat olla hyvin kiukkuisia sairastaessaan. He myös vaativat meiltä enemmän sairaana ollessaan.

”Minä tykkään olla kuumeessa. Saan pötköttää ja katsoa ohjelmia. Kukaan ei hoputa. En jaksa edes tehdä mitään. Jännä olo, kun päässä tuntuu kuumalta.”

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Mitä erilaista on erityislapsissa?

  1. Sue sanoo:

    Löysin jostain vahingossa blogiisi. Ihanaa löytää sieltä samankaltaisia ajatuksia kuin itselläni. Meillä myös erityislapsi, vahva as epäily. Varmasti luen sitä myös jatkossa! Hyvää loppukesää teidän perheelle!

    Tykkää

    • villiarjenkesytysta sanoo:

      Ihana kuulla, että olet ”eksynyt” blogiin! Uskon todellakin siihen, että vanhempi itse tuntee lapsensa parhaiten. Yleensä epäilykset lapsen erityisyydestä osuvat oikeaan. Huomaan, että ”neuronormaalien” lasten kanssa asiat ja vaikeudet tulevat ja menevät. Erityislasten kanssa jokainen päivä on useimmiten eräänlaista selviytymistaistelua. Voimia koko teidän perheelle!

      Tykkää

    • villiarjenkesytysta sanoo:

      Ihana, kun luet blogiani! Kirjoitusteni perusajatus on se, että kukaan ei ole yksin haastavan arjen keskellä ❤ Aiemmin ajattelin, ettei kukaan voi ymmärtää miten raskasta arki lasten kanssa voi olla. Nyt ajattelen, ettei kukaan saisi tuntea niin. Aina löytyy joku, joka on kokenut samoja tunteita.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s