Erityinen koululainen

Kohti koulumaailmaa

Perheessämme alkaa tänä syksynä ensimmäinen kouluvuosi kolmatta kertaa. Kouluunlähtövuorossa on lapsi, joka halusi koulun penkille jo kolmevuotiaana. Ekaluokkalaisen motivaatio ja innostus ovat vertaansa vailla, ja jo ensimmäisen koulupäivän jälkeen meillä on onnellinen ja innokas ekaluokkalainen.

Suurin huoli tulevaisuutta ajatellen meillä on ekaluokkalaisen totaalinen väsyminen. Laajojen aistinkäsittelyn ongelmien vuoksi pienen koululaisen keho saattaa jopa sairastua kuumeeseen pelkistä aistimaailman virikkeistä. Aistimaailma ja aivotoiminta elävät toisinaan aivan omaa rytmiään, ja jokainen aamu on meille yksi suuri arvoitus.

 

Näillä mennään tänä aamuna

Vaatteet on laitettu odottamaan aamua olohuoneen lattialle edellisenä iltana. Reppu on pakattu, ja olemme katsoneet yhdessä, että kaikki tarvittavat kouluvälineet ovat mukana. Kuvat koulupäivän eri vaiheista on tulostettu Papunetistä ja kiinnitetty eteisen seinään.  Olemme antaneet pikkuiselle syliä ja kiiretöntä aikaa, ja illalla nukkumaan menee onnellinen koululainen.

Aamulla herään kellon soittoon ja availen rauhallisesti sädekaihtimia. Muut lapset nousevat sängystä ja vaeltavat pienen aamukiukun saattelemina alakertaan. Ekaluokkalainen herää, mutta hän ei hievahdakaan. Peitto nousee kohti korvia ja sen alta kuuluu määrätietoinen kommentti: ”Minä en halua kouluun”. Avaan parvekkeen ovea, ja raikas loppukesän tuuli puhaltaa suoraan unisen koululaisen kasvoille. ”Siellä on kylmä. Minä en halua palella.”, pieni ääni sanoo vaimeasti. Puhelen niitä näitä  ja menen alakertaan auttamaan muita lapsia.

Kello lähestyy hetkeä, jolloin meidän on aikomus lähteä yhdessä koululle pyöräillen. Juuri tänä aamuna meillä ei ole autoa käytössä. Minähän halusin kokeilla elämää yhden auton kanssa. Muut lapset alkavat olla valmiita. Ekaluokkalainen pysyy visusti peiton alla.

Käyn viemässä pienimmäisen päiväkotiin ja kiiruhdan ekaluokkalaisen luokse. Nostan velton lapsimakaronin sängystä ja alan pukemaan häntä. Ole rauhallinen. Ajattele positiivisesti. Näillä mennään tänä aamuna.

Ekaluokkalainen itkee eteisessä, ja minä valun hikeä. Vaatteet ovat päällä, ja seuraavaksi olisi päästävä pyörän selkään. ”Ulkona on liian kylmä. Minua palelee!” Pikku koululainen istuu pyörän selässä, mutta hänellä ei ole aikomustakaan polkea polkimia. Kello juoksee kohti koulun alkamista, mutta me seisomme edelleen kotiovemme edessä. Minä liikun edellä pyöräni selässä niin hitaasi, että kiemurtelen tiellä kuin juuri pyörällä ajamaan oppinut viisivuotias. Koululainen liukuu perässäni madellen kuin kohmeessa oleva etana.

Pysyn rauhallisena ja huomaan, että me etenemme. Välillä lentää pyörä, välillä kypärä. ”Minä en jaksa käydä koulua. Se väsyttää minua!” Ekaluokkalaisen ääni halkoo sumuista aamua. Kiitän Luojaani siitä, etteivät uuden lukukauden opintoni ole vielä täydessä vauhdissa. Yritän olla ajettelematta tulevaa syksyä liian pitkälle. Nyt on vain tämä sumuinen aamu, ja elämä potkii pikkuista päähän.

Viidenkymmenen minuutin jälkeen olemme edenneet kokonaiset 1,5 kilometriä ja olemme koulun pihalla. Koululainen jättää pyörän kypärineen maahan ja luovuttaa. ”Ilma tuntuu edelleen viileältä. Koulu saa minut väsymään. En pysty polkemaan.” Huuto jatkuu, vaikka lähestymme jo koulun ulko-ovea.

Luulen näkeväni enkelin, kun kohtaan koulunavustajan lempeät kasvot eteisessä. Pikkukoululainen jää itkemään eteisen nurkkaan, ja avustaja ottaa hänestä vastuun. Mukavaa koulupäivää pikkuinen!

Tunnen kuinka hikinoro laskeutuu selkääni pitkin alas päin. Tämä aamu oli tällainen. Mitä minun olikaan aikomus tehdä?

Niinä hyvinä aamuina pieni reipas koululainen tekee itselleen aamupalan ja laulelee. Hän pakkaa repun ja haluaa kävellä yksin kouluun. Juuri kun olen valmistautumassa sateisen ilman aiheuttamaan reaktioon ja jumittumiseen, huomaan pienten jalkojen kävelevän iloisesti lätäköstä lätäkköön. ”Minä rakastan sadesäätä äiti! Mukavaa päivää sinulle!” Ylisuurelta näyttävä reppu heiluu loittonevan pikkuihmisen selässä, ja kyynel vierähtää poskelleni. Enkeleitä matkaan oma rakas koululaiseni.