Lasten koti

Esikoinen kysyy, voiko pari kaveria tulla saunomaan uuteen kotiimme. Hyvä kun ehdin vastata myöntävästi, kun eteisestä alkaa jo virrata yläasteikää hipovien poikien jono. Hyvänen aika. Kaksi pojista on pidempiä kuin minä. Pyyhkeet on heitetty rennosti miestenalkujen olkapäille. Tunnen itseni pieneksi hiiriäidiksi, joka piipittää saunatuvan ovella. Minun pitää sulkea pukuhuoneen ovi, koska en halua nähdä heitä alasti. Tarkoittaako tämä sitä, että kotimme ei ole enää yksinomaan aikuisten koti? Meille on muuttanut itsenäisiä teinejä, joilla on myös omat mielipiteensä kodin asioista ja paikoista.

Minä haluaisin elää minimalistisesti mahdollisimman pienissä neliöissä. Haluaisin vähentää tavaramäärää muutamaan astiaan ja käyttötavaraan. Haluaisin pyörittää elämääni pienen tuvan ympärillä ja sulkea siistin kodin oven selkäni takana, kun lähden ulos. Mutta jostain kumman syystä löydän itseni kuusihenkisen perheen äitinä saunovien teinipoikien keskeltä. Koti ei ole vain minun kotini. Täällä asuu mieheni lisäksi neljä erilaista lasta, jotka kasvavat aikuiseksi. Tämä koti on myös lasten koti.

On jännittävää nähdä, kuinka lapsiperheestä tulee osittain teiniperhe. Ehkä hämmentävintä on se, että koti ei olekaan enää pelkkä leikkipaikka, jonne kaverit tulevat istumaan legolaatikon ympärille. Kaverit tulevat saunomaan, ja jääkaapin ovi käy. Tutut ja tuntemattomat teinit uppoavat istumaan meidän sohvaamme kotoisan rennolla tyylillä. Koko kodin rakenne muuttuu. En voi pakottaa aikuisiksi kasvavia lapsiani äidin minimalismikuplaan. Haluaisinko edes istua pienessä pirtissä pian neljän teinin ja heidän kavereidensa kanssa? Ehkä nämä uuden kodin neliöt annettiin meille vähän etukäteen.

Sopeutuukohan muut äidit äitiyteen ja lapsiin helpommin kuin minä? Halusin lapsesta saakka vain omia lapsia, mutta yhtäkkiä minun onkin vaikea sopeutua lasten tarpeisiin nimenomaan kodin sisällä. Kasvavat lapset ovat jatkuvassa muutostilassa. Elämä lasten kanssa ei koskaan vakiinnu. Juuri kun olen sopeutunut johonkin vaiheeseen, tulee uusi vaihe. Nyt sopeudun pyyhkeet olalla kulkeviin miehen alkuihin, jotka täyttävät kotini. Se on yhtä aikaa ihanaa ja hämmentävää.

Uusi kotimme saa olla aikuisten ja lasten koti. Se saa olla esiteinien ja teinien turvallinen koti. Koetan muistaa sen, että se on myös minun kotini. Voin luoda kotiini oman minimalistisen ja rauhallisen nurkkauksen, ja säilyttää jotain pysyvyyttä kasvavien asukkaiden keskellä.

Pojat saunovat kymmenen minuuttia. Ovatpa he nopeita. Viisi punaposkista miehen alkua kiittelee löylyistä ja lähtee kotiin. Hiiriäiti piipittää heipat ja lähtee lastaamaan kylpyhuoneen lattiaa.